18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 391/21

—

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet,

—

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella.

—

korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

—

toistaa, että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – mukaan luettuina ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa.

Esittelijä

Ugo CAPPELLACCI (IT, PPE), Sardinian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Puheenjohtajavaltio Kyproksen lausuntopyyntö

1.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava ennakoivasti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sopeutumisvaihtoehtojen kartoittamiseen (adaptation assessment) (1)  (2) sekä suunnittelu- että toimintatasolla. Komitea toistaa (3) näin ollen, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli torjuttaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ja on tyytyväinen siihen, että tämä rooli on tunnustettu niin unionin tasolla (4) kuin maailmanlaajuisesti (5). Komitea kehottaa sisällyttämään tämän tunnustamisen nimenomaisesti unionin tulevaan sopeuttamisstrategiaan.

2.

muistuttaa, että ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat yksi niistä keskeisistä haasteista, joihin Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaiset lähivuosina joutuvat vastaamaan. Ensimmäisenä prioriteettina on tässä yhteydessä pidettävä tarvittavia askeleita maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisimman paljon (ilmastonmuutoksen hillitseminen), mutta myös eri tasojen valmistautumista väistämättömiin muutoksiin (ilmastonmuutokseen sopeutuminen).

3.

kannattaa Rio+20-konferenssin päätelmiä, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on välitön ja kiireellinen maailmanlaajuinen prioriteetti ja että luonnonkatastrofien riskin vähentämisstrategia ja ilmastonmuutosta koskeva sopeutumisstrategia on integroitava ja koordinoitava paremmin keskenään (6). Komitea panee kuitenkin merkille, että taakka tästä maailmanlaajuisesta prioriteetista lankeaa paikallistasolle, sillä paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa katastrofien sekä niistä ympäristölle, taloudelle, sosiaaliselle rakenteelle ja väestön kulttuuri-identiteetille koituvien haittojen hallinnasta ja ennaltaehkäisystä.

4.

katsoo, että sopeutumista paikallistasolla ei pidä nähdä väliaikaisena reaktiona yhteen ärsykkeeseen vaan pikemminkin asteittaisena ja pysyvänä mukautumisena useisiin toisiinsa eri tavoin liittyviin tekijöihin. Komitea kannattaa näin ollen komission lainsäädäntöehdotusta ajanjaksoksi 2014–2020, sillä sen mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen on määrä olla yhteisen strategiakehyksen viiden rahaston piiriin kuuluvien kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien keskeinen osa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti samalla tavoin kuin ympäristönsuojelu, resurssitehokkuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa sekä riskien ehkäisy ja hallinta (7).

5.

panee merkille, että ilmastonmuutoksen vaikutus vaihtelee ajan ja paikan mukaan ja että yhteiset sopeutumisratkaisut ovat harvoin tehokkaita. Komitea on näin ollen sitä mieltä, että useiden jäsenvaltioiden yhteiset toteuttamisen arvoiset strategiat ja toimet olisi nivottava strategioihin, jotka perustuvat sellaisiin alue- ja paikallistasolla suoritettuihin arviointeihin, jotka on eriytetty toimintatyypin, laajuuden (osuus) ja kustannus-hyöty-suhteen mukaisesti.

6.

panee merkille ilmastonmuutoksen vaikutusten huomattavat kustannukset ja toteaa myös, että alueviranomaiset ovat vuosina 1998–2015 vastanneet noin kolmanneksesta Euroopan rannikoiden suojelukustannuksista (8). Komitea toistaa (9), että sopeutumisen rahoitus on edelleen merkittävä ja ratkaiseva tekijä, kun ajatellaan toimien toteutusta paikallistasolla.

7.

korostaa rannikkoalueiden haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen johdosta  (10), sillä niihin kohdistuu jo voimakasta painetta, joka johtuu taloudellisen toiminnan, perusrakenteiden ja taajamien keskittymisestä. Euroopassa 12 prosenttia rannikkoalueista on kymmenen kilometrin säteellä rannikosta alle viisi metriä merenpinnan yläpuolella, ja näin ollen ne ovat erittäin alttiita tulville, kun taas 20 prosenttia rannikkoalueista kärsii vakavista eroosio-ongelmista, ja ne menettävät arvioiden mukaan vuosittain 15 km2 maata (11). Eroosiota puolestaan pidetään pääsyynä rannikoiden ekosysteemien häviämiseen (65 prosenttia kokonaishäviöstä) ajanjaksona 2000–2006 (12). Eräiden arvioiden mukaan EU:n kosteikoista saatetaan vuoteen 2100 mennessä menettää 35 prosenttia vuoden 1995 arvoihin nähden (13).

8.

toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksen luonne vaihtelee huomattavasti alueittain. Itämerellä veden lämpötilan ennakoitu nousu saattaa vaikuttaa meren eläimistöön. Pohjanmeren alueet ja Atlantin rannikkoalueet ovat muita enemmän alttiita tulvavaaralle keskimääräisen merenpinnan korkeuden nousun vuoksi. Välimerellä suurimpia riskejä ovat eroosio ja makeanveden puute pohjavesien suolautuessa yhä enemmän sekä kuivien kausien pidentyminen. Eroosio on ongelma myös Mustallamerellä, kun taas syrjäseudut ovat yleensä alttiita kaikille vaikutuksille tulvista kuivuuteen ja ääri-ilmiöihin, esimerkkinä hirmumyrskyt (14). Vaikutuksen vaihtelu riippuu paitsi luonnonjärjestelmien alttiustasosta ja reaktiokyvystä myös ihmisten luomista järjestelmistä, esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmien organisoinnista tai luonnonkatastrofien, myös tsunamien, riskin vähentämis(- tai varoitus)mekanismeista.

9.

korostaa ongelman mittasuhteita Euroopassa, sillä 22 jäsenvaltiossa on 447 rannikkoaluetta ja kuusi merkittävää merialuetta. Euroopan väestöstä 41 prosenttia asuu kyseisillä alueilla, ja osuus on 41 prosenttia unionin työikäisestä väestöstä (15). Rannikkoalueita omaavien 22 maan bruttokansantuotteesta (BKT) 35 prosenttia, joka vastaa 3,5 biljoonaa euroa, syntyy 50 kilometrin säteellä rannikosta, ja niiden taloudellisten hyödykkeiden arvon, jotka sijaitsevat 500 metrin säteellä rannikkoviivasta, arvioidaan olevan 500–1 000 miljardia euroa (16). Kaikki tämä korostaa rannikkoalueiden tuotannollista merkitystä sekä taloudellista ja sosiaalista arvoa alueen kehitykselle ja koheesiolle. Kyseiset arvot on ehdottomasti säilytettävä tai niitä on vahvistettava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävässä prosessissa.

10.

on näin ollen vakuuttunut siitä, että taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta on välttämätöntä edistää sopeutumista rannikkoalueilla, kun ajatellaan myös toimimatta jättämisestä johtuvia suuria kuluja ja huolimatta eräiden euroalueen maiden jatkuvasta valtionvelkakriisistä. Tuoreet tutkimukset (17) osoittavat, että lisäsuojan puute verrattuna vuoden 1995 tilanteeseen aiheuttaa vuosittain unionille keskimäärin 11,7 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2041–2070 ja vuosittain 17,4 miljardin euron kustannukset ajanjaksona 2071–2100. Tulvauhalle vuosittain altistuvien ihmisten määrä saattaa kyseisinä viiteajanjaksoina nousta vastaavasti noin 40 000 ja 80 000 hengellä. Sopeutumisen vuosikustannusten on puolestaan arvioitu olevan noin miljardi euroa vuosina 2041–2070 ja 0,7 miljardia euroa vuosina 2071–2100, mikä osoittaa, että sopeutumisen hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin toimimatta jättämisen kustannukset. Komitea panee myös merkille, että saman tutkimuksen mukaan sopeutuminen on toteutettava ilmastonmuutoksesta riippumatta rannikkoalueiden sosioekonomisen kehityksen ja näin ollen suojeltavien tavaroiden ja investointien entistä suuremman arvon vuoksi.

11.

korostaa myös, että sekä vahinkojen että sopeutumisen kustannukset vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain suhteessa niiden BKT:hen ja että etenkin saarille koituu suurempia kustannuksia paikallisten toimien toteuttamisesta niiden maantieteellisten erityispiirteiden vuoksi.

12.

toteaa, että rannikkoalueilla sijaitsee merkittäviä luonnonympäristöjä ja että ne auttavat osaltaan suojelemaan biologista monimuotoisuutta  (18) , maisemaa, herkkiä ekosysteemejä, kuten kosteikkoja, sekä ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä. Ekosysteemipalvelujen turvaaminen edistää kyseisten alueiden houkuttelevuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä kulttuuri-identiteettiä. Komitea panee myös merkille, että Natura 2000 -verkko suojelee huomattavalta osin rannikko- ja merialueita (19).

13.

painottaa, että sopeutuminen on rannikkoalueilla monitahoinen ja monialainen prosessi. Kyseiset alueet sijaitsevat nimittäin maajärjestelmien (taajamat, teollisuus, maatalous, metsät, joet) ja merijärjestelmien (kalastus, vesiviljely, satamatoiminta, merikuljetukset, matkailu) liitoskohdassa. Lisäksi niillä on hallintovaltuuksia (jotka liittyvät esimerkiksi tulvariskeihin, juomavesihuoltoon tai maankäyttöön), jotka on usein jaettu eri hallintotasojen kesken (20).

14.

on tyytyväinen komission aikomukseen määrittää integroitu unionitason strategia sekä yhteisiä sopeutumisvälineitä. Komitea on vakuuttunut siitä, että eurooppalainen lähestymistapa jo käynnissä olevaan ja tulevaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen saattaa antaa lisäarvoa jäsenvaltioiden tai paikallis- ja alueviranomaisten toimille loukkaamatta toissijaisuusperiaatetta, etenkin kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutosten vaikutukset ovat luonteeltaan rajatylittäviä.

15.

katsoo kuitenkin, että unionin tulevan sopeutumisstrategian on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta siinä voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet, jotka voivat liittyä (i) vaikutustapaan, (ii) haavoittuvuuden asteeseen ja pitkän aikavälin vaikutuksiin, (iii) taloudellisiin edellytyksiin (esimerkiksi uhanalaiset tavarat ja resurssit), (iv) sosiaaliseen rakenteeseen (esimerkiksi väestötiheys ja ihmisen luomien järjestelmien kapasiteetti) ja (v) rakenteellisiin erityispiirteisiin (esimerkiksi syrjäinen sijainti tai haitat, joiden vuoksi esimerkiksi rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet ovat erittäin alttiita ilmastonmuutokselle) (21).

16.

toteaa myös, että tulevassa strategiassa olisi määriteltävä sopeutumistoimia, jotka rahoitusvälineiden tavoin ovat riittävän joustavia mukautumaan yhtäältä alueellisiin erityispiirteisiin ja toisaalta sopeutumisprosessin jatkuvaan kehittymiseen. Kyseiset toimet olisi myös sovitettava yhteen hillitsemistoimien kanssa, jotta vältetään epäasianmukaisia sopeutumistoimia, jotka voisivat lisätä kasvihuonekaasupäästöjä tai haavoittuvuutta.

17.

katsoo, että unionin rooli rannikkoalueiden sopeutumisen erityistapauksessa on suunnattava seuraaviin aloitteisiin: (i) eri hallintotasojen koordinointi ja yhteistyö silloin, kun vaikutuksella tai toimilla on rajatylittävä ulottuvuus, (ii) koulutus, (iii) tietoisuuden luominen puutteiden korjaamiseksi, mikä rannikkoalueilla edellyttää usein monimutkaista dynamiikkaa ja monialaisia lähestymistapoja, (iv) tiedon, parhaiden käytänteiden ja menestystarinoiden levittäminen, (v) tekninen ja rahoitustuki integroitujen alueellisten ja paikallisten sopeutumisstrategioiden laatimiseksi ja toteuttamiseksi, (vi) innovatiivisten sopeutumisteknologioiden tutkiminen ja kehittäminen sekä (vii) rajatylittävien yhteistyöohjelmien määrittely ja niille annettava tekninen ja rahoituksellinen tuki sopeutumisen edistämiseksi makroalueilla.

18.

katsoo myös, että komissiolla olisi oltava keskeinen rooli koordinoitaessa ja arvioitaessa unionin rahastoista osarahoitettavia lukuisia tutkimus- ja investointihankkeita, jotta vältetään päällekkäisyyksiä, vahvistetaan yhteisvaikutuksia ja edistetään laaja-alaisesti parhaiden ratkaisujen ja välineiden levittämistä ja soveltamista. Euroopan komission olisi tässä yhteydessä huolehdittava naapurimaiden tai vierekkäisten rannikkoalueiden yhteisten toimien yhteensovittamisesta sekä yhteisten tutkimus- ja investointihankkeiden toteuttamisesta.

19.

toistaa (22), että on pyrittävä entistä suurempaan yhdenmukaisuuteen unionin politiikkojen välillä ja etenkin ympäristöpolitiikan kanssa. Komitea panee esimerkiksi merkille, että sopeutumistoimet saattavat – etenkin, jos ne liittyvät perusrakenteisiin – vaarantaa luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) toteuttamisen. Komitea korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää laatia tehokkaita ja avoimia paikallisia yhteistyömekanismeja, joiden avulla voidaan määritellä kunnostus- ja/tai kompensointitoimia kyseisiä unionin kannalta merkittäviä alueita varten, joihin kohdistuu sopeutumistoimien vuoksi kielteisiä vaikutuksia tai vahinkoja.

20.

panee merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineellä (ICZM) on keskeinen merkitys helpotettaessa politiikkojen integrointia rannikkoalueilla ja etenkin kysymyksissä, joita ei ole vielä täysin säännelty, kuten eroosio, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ympäristömyönteiset perusrakenteet. Lisäksi sen avulla voidaan edistää paikallistoimijoiden välistä alueellista yhteistyötä aloittein, kuten Sardinia-peruskirja (Sardinia Charter) Välimeren alueella (23). Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti vuonna 2002 annetun suosituksen tarkistamiseen, jonka yhteydessä otetaan huomioon monitahoinen eurooppalainen poliittinen kehys, joka on laadittu viime vuosina meri- ja rannikkoalueiden hallinnointia varten (24). Komitea toivoo tässä yhteydessä, että tarkistus antaa mahdollisuuden kohdentaa ICZM-välinettä entistä enemmän sopeutumisprosesseihin.

21.

on tyytyväinen siihen, että unionin rahoitustuen on määrä nousta merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 ja että ilmastoon liittyviin toimiin on varattu vähintään 20 prosenttia kokonaismenoista. Komitea korostaa kuitenkin, että on varmistettava tasapuolinen ja realistinen rahoitusvastuun jakautuminen eri hallintotasojen kesken ottaen huomioon myös paikallis- ja alueviranomaisten nykyiset talousvaikeudet ja kunnioittaen niitä periaatteita, joiden mukaan rahoitus on täydentävää ja tulee muun rahoituksen lisäksi. Lisäksi on helpotettava vaihtoehtoisten resurssien löytämistä.

22.

toistaa (25) tässä yhteydessä ehdotuksensa, että osa unionin päästökauppajärjestelmästä saaduista tuloista olisi asetettava paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön sopeutumis(- ja hillitsemis)toimien toteuttamista varten. Komitea toivoo myös, että komissio laatisi suosituksia yksityissektorin – myös vakuutusyhtiöiden – osallistumisesta riskien arviointiin ja jakamiseen sekä tietoisuuden parantamiseen.

23.

korostaa, että on tärkeää, ettei sopeutumisprosessia tarkastella vain kustannusten kannalta vaan myös ja ennen kaikkea ajatellen mahdollisuuksia ja hyötyjä toimimatta jättämiseen nähden. Komitea kehottaa (26) ottamaan sen huomioon yhtenä mahdollisena välineenä kilpailukykyisten ja vihreiden alueellisten talouksien kehittämiseksi. Komitea korostaa kuitenkin, että edellytyksenä on ilmastonmuutoksen riskeistä ja vaikutuksista tietoinen paikallishallinto, joka on vastuussa toteutettavista toimista ja joka kykenee paikallistasolla integroimaan politiikat ja toimet sekä hyödyntämään käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia.

24.

toteaa, että vaikka eräillä alueilla on aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, on olemassa yleinen vaara, ettei ongelman laajuutta tunneta riittävästi. Komitean mielestä onkin tärkeää järjestää tiedotuskampanjoita, joissa osoitetaan ilmastonmuutoksen ja paikallistasolla ratkaistavien ongelmien syy-seuraus-suhde. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi veden puute, rantaviivan vetäytyminen, helleaallot, tulvat ja maanvyörymät. Tiedotuskampanjoissa voitaisiin myös antaa tietoa ja esittää konkreettisia tai onnistuneita esimerkkejä sopeutumis- ja hillitsemistoimiin käytettävissä olevien välineiden hyödyntämisestä (27).

25.

katsoo, että on tärkeää hyödyntää Euroopan sosiaalirahastoa, jotta luodaan paikallis- ja aluetason valmiuksia ja tarvittavaa joustavuutta sopeutumisen hallinnoimiseksi sekä julkis- että yksityissektorilla. On esimerkiksi vahvistettava paikallista hallintotapaa, jotta sopeutumisstrategiat voidaan integroida paikallisiin toimivaltuuksiin kuuluviin alakohtaisiin politiikkoihin tai edistää asianmukaisen aluelainsäädännön kehittämistä. Hankkeisiin ja rakentamiseen liittyvät yksityissektorin toimivaltuudet on kuitenkin mukautettava integroitujen ja monialaisten politiikkojen uusiin tarpeisiin (28).

26.

kehottaa komissiota muokkaamaan ja kehittämään myös yksittäisistä hankkeista saatujen kokemusten perusteella (i) kartoittamisvälineitä, jotta saadaan käyttöön maantieteellisiä tietoja, jotka ovat riittävän laajoja tukemaan paikallis- ja aluetason päätöksentekoprosesseja, (ii) selkeää ja yhteistä viitekehystä riskialttiuden, vaikutusten ja riskien arvioimiseksi ja (iii) suuntaviivoja, joiden avulla voidaan määritellä sellaisia paikallisia sopeutumisstrategioita rannikkoalueilla, joissa otetaan huomioon toimien välttämätön monialaisuus sekä monitasoiseen hallintotapaan liittyvät näkökohdat kyseisillä alueilla.

27.

pitää etenkin asianmukaisena laatia riskialttiutta kuvaavia indikaattoreita rannikkoalueita varten sekä niihin perustuvia välineitä alttiuden arvioimiseksi. Tällaiset indikaattorit voivat tapahtumien ajankohdan ennakoinnin ja sopeutumiskyvyn osoittamisen ohella helpottaa paikallistason toimien painopisteiden kartoittamista ja määrittelyä, jotta resurssit voidaan keskittää sinne, missä niitä tarvitaan eniten.

28.

on tyytyväinen tietojärjestelmien, kuten CLIMATE-ADAPT, kehittämiseen mutta korostaa, että on parannettava niiden sisällön saatavuutta loppukäyttäjien keskuudessa yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteita kunnioittaen (29) esimerkiksi kääntämällä tiedot riittävälle määrälle eri kieliä. Komitean mielestä järjestelmän yhteydessä on myös paikallaan pohtia sellaisen osion kehittämistä, jossa tarkastellaan sopeutumisen rahoitusta paikallis- ja aluetasolla, sekä investointitietokannan luomista.

29.

korostaa, että on tärkeää hyödyntää nykyistä enemmän tutkimusta. Tutkimuksen on vastattava entistä paremmin paikallis- ja aluepolitiikan tarpeisiin esimerkiksi siten, että laaditaan sopeutumisstrategioita ja toimia, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita, koska ne on suunniteltu paikallisten ja alueellisten erityistilanteiden pohjalta. Lisäksi on helpotettava tiedemaailman, politiikan ja mahdollisuuksien mukaan kansalaisyhteiskunnan välisten vuoropuhelu- ja/tai kumppanuusmekanismien luomista tai – siellä missä niitä jo on – vahvistamista esimerkiksi osallistumalla yhdessä unionin hankkeisiin.

30.

toistaa (30), että hyväksyttyjen politiikkojen koordinointi on tärkeää rannikkoalueille, samoin kuin naapurialueisiin tai rajatylittäviin alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin keskittynyt tutkimus, jotta ongelmaa ei vain siirretä yhdeltä alueelta toiselle. Osallistava lähestymistapa kyseisten toimien kartoittamiseksi sekä kaikkien keskeisten toimijoiden osallistuminen voisi helpottaa alueellisesti yhdenmukaisten toimien toteuttamista.

31.

katsoo, että sopeutumisen kustannukset ja kyvyttömyys ymmärtää sen mahdollisesti tarjoamia mahdollisuuksia ja etuja muodostavat merkittävän esteen valmisteltaessa ja etenkin toteutettaessa paikallisstrategioita. Komitea korostaakin, että sellaisten välineiden luominen, joiden avulla voidaan arvioida sekä sopeutumisen kustannuksia että hyötyjä, saattaa edistää tehokkaasti paikallisia ja alueellisia poliittisia prosesseja, joihin paikallistason suunnittelu ja toteutus perustuu, sekä luoda edellytykset taloudellisesti tehokkaampien strategioiden luomiseen.

32.

on vakuuttunut siitä, että vaikka valmiudet, tietoisuus ja riittävä tieteellinen tuki olisi varmistettu, rahoitusvarojen puute paikallis- ja aluetasolla estää tehokkaat toimet. Komitean mielestä onkin luotava järjestelyt, jotta voidaan rahoittaa suoraan paikallistason toimia kumppanuusvälineiden kautta, esimerkkeinä Life+ sekä Horisontti 2020 -ohjelma, ja markkinavälineet, kuten maksut ekosysteemipalveluista tai mahdolliset voitot päästökauppajärjestelmästä, ja verotukselliset välineet, kuten kannustimet.

33.

panee merkille, että on joustavoitettava sopeutumistoimia esimerkiksi asettamalla etusijalle peruutettavissa olevia strategioita, joihin sisältyy "pehmeitä" toimia "kovien" toimien sijaan (esimerkiksi tehokkaammat hälytysjärjestelmät suurten marginaalisten töiden sijaan) tai edistämällä sellaisten ympäristömyönteisten perusrakenteiden kehittämistä, joiden tavoitteena oleva luonnonympäristöjen kunnostaminen on sopeutumiseen sovellettavan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan perusta.

34.

panee tässä yhteydessä merkille, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon välineestä (ICZM) on tullut pakollinen Välimeren alueen jäsenvaltioissa. Barcelonan yleissopimuksen ICZM:ää käsittelevä pöytäkirja tuli voimaan maaliskuussa 2011, ja pöytäkirjassa viitataan nimenomaan ekosysteemipohjaisen lähestymistavan käyttöön rannikoiden kestävän kehityksen varmistamiseksi (31). Komitea toteaa myös, että luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa (32) pidetään ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja taloudellisesti tehokkaina vaihtoehtoina sopeutumis- ja hillitsemistoimien yhteydessä sovellettaviin teknologisiin ratkaisuihin nähden, ja odottaa näin ollen ympäristömyönteisiä perusrakenteita koskevan tulevan unionin strategian antamaa panosta sopeutumisprosessiin rannikkoalueilla.

35.

kehottaa komissiota kuulemaan etukäteen paikallis- ja alueviranomaisten edustajia, jotta saadaan varmuus siitä, että ehdotus eurooppalaiseksi sopeutumisstrategiaksi vastaa suhteellisuusperiaatetta ja että siinä painotetaan riittävästi ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti paikallistasoa etenkin kun ajatellaan riskialttiimpia alueita, kuten rannikkoalueita, saaria ja vuoristoalueita.

36.

on vakuuttunut siitä, että komitealla voi olla aktiivinen rooli kehitettäessä tietojärjestelmiä, kuten CLIMATE-ADAPT ja OURCOAST, etenkin, jos se haluaa antaa panoksensa kyseisten tietojärjestelmien sisällön kohdentamiseen paikallisten tarpeiden ja erityispiirteiden mukaisesti sekä lisätä tiedon leviämisestä paikallis- ja alueviranomaisille kertyviä hyötyjä.

37.

toistaa (33), että komiteaa olisi kuultava säännöllisesti eurooppalaisista ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista ja toivoo näin ollen, että (i) se kutsutaan mukaan sopeutumista käsittelevään eurooppalaiseen työryhmään, jossa keskitytään pysyvistä haitoista – siis myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista – kärsiviin alueisiin, joihin kuuluvat rannikkoalueet, saaret ja vuoristoalueet sekä syrjäisimmät alueet, ja että (ii) sille myönnetään tarkkailijan asema sopeutumista käsittelevässä komiteassa (34).

38.

on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nykyistä enemmän alueiden välistä solidaarisuutta ja vuorovaikutusta, jotta sekä unionin tasolla että kansainvälisesti voidaan hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisten sopeutumisprosessin yhteydessä saamia tietoja ja kokemuksia. Komitea kannattaakin aloitteita, joissa asetetaan paikallishallinnoille yhteisiä sitoumuksia, kuten Durbanin peruskirja (Durban Adaptation Charter), ja joilla edistetään innovatiivisia kumppanuuksia, kuten alueellinen lähestymistapa ilmastonmuutokseen (35), tai joilla pyritään luomaan verkostoja ympäristömyönteisten teknologioiden yhteiskäyttöä ja vaihtoa sekä niihin liittyvää yhteistyötä varten, kuten ilmastoteknologiakeskus ja -verkosto (36).